Luku 5

Ajatukset oli märkiä saippuoita kylppärin lattialla. Melomi ei saanut niistä kunnolla kiinni yhtäkään,
vaikka kovasti yritti. Hän olisi halunnut saada yhdestä otteen, ajatella sen kokonaan ja siirtyä
seuraavaan. Miten Mähönen mukamas kuuli, kun Melomi sanoi sen nimen? Sen oli pakko olla
sattumaa. Ja vaikka se oliskin kuullut, niin sehän oli joku huoltotyyppi, joka kävi katsomassa, että
koulu oli suunnilleen kunnossa. Miksi Vote oli niin vauhkona sen tulosta? Muutenkin koko Vote. Yksi
ääni Melomin päässä sanoi, että siinähän sulle oli kaveri, sopivan pöhkö niin kuin sinäkin.
Samanikäinen ja ehkä myös yksinäinen. Se ääni käytti sanaa kaveri, mutta kuuliko Melomi sen
kuiskaavan lopuksi jopa “ystävä”? Sitten oli toinen ääni, joka sanoi - tai siis huusi - pää punasena, että
ETKÖ SÄ OLE OPPINUT MITÄÄN? Teetkö sä taas samat virheet kuin aiemminkin, menet ihan takki
auki jonkun luo ja se puukottaa sua ensin selkään ja sitten myöhemmin potkii jo kaikkien nähden
mahaan. Ajatukset äidistä ja isästä Melomi jätti kokonaan päänsä ulkopuolelle, mutta ne jyskytti ovea
jollain rautakangella ja vaati päästä mukaan ajatusten tuolileikkiin. Melomi virnisti itsekseen kun älysi,
että oli aika hassua, miten Melomin ajatuksissa vanhemmat kyllä huomioivat Melomin, vaikka muuten
Melomi oli niille ihan pelkkää ilmaa. 

Lopulta Melomia alkoi kyllästyttää omien ajatustensa jahtaaminen. Mieleen juolahti kerrankin hyvä, käytännöllinen idea. Melomi lähti kiireesti ulos ja suunnisti kohti koulua. Hän ei kuitenkaan mennyt pihalle, vaan kiersi vaivihkaa koulun toiselle puolelle. Hän oli taitava liikkumaan niin, että kukaan ei huomannut häntä. Siitä taidosta oli ollut monta kertaa apua.

Melomi tarkkaili pihaa, eikä siellä näkynyt mitään liikettä. Myös Voten pesän pensaat olivat liikkumatta. Sitten Melomi huomasi, kuinka Vote lähestyi koulua. Vote osasi selvästi myös liikkua huomaamattomasti, mutta tällä kertaa Vote ei tiennyt, että Melomi oli ihan lähellä. Vote livahti pesään ja Melomi odotti hetken. Hän antoi itselleen tehtävän: Päästä koskettamaan Votea ennen kuin Vote huomaa hänet. 

Vote oli mennyt sisään pesään hiekkakentän puolelta. Melomi päätteli, että hänen kannattaisi mennä samasta aukosta, jotta pääsisi Voten taakse. Toinen vaihtoehto oli odottaa suuaukolla niin kauan, kunnes Vote tulisi ulos. Siinä vain saattaisi mennä hirveän kauan. Melomi hiipi suuaukolle ja kuunteli Voten puuhailua. Jotain se raaputti ja nakersi. Hiirenhiljaa Melomi hivuttautui sisään ja sentti sentiltä veti itseään maata pitkin. Jos hänellä olisi vähän onnea, Vote olisi häneen selin ja Melomi saisi koputettua Votea selkään. Nyt Melomi jo näki Voten selän. Vote luki sarjakuvaa ja rouskutti porkkanaa. Nyt ei saanut kiirehtiä, viimeiset sentit oli vaikeimmat. Aina kun auto tai mopo ajoi ohi, Melomi liikkui eteenpäin melun suojassa. Hän kohotti jo kättään, että yltäisi Voteen. Juuri silloin Vote pieraisi ja Melomilta pääsi naurun tirskahdus. Vote kääntyi, jolloin Melomin käsi osui Voteen. Vote ulvahti, heittäytyi taaksepäin ja kaapaisi käteensä samalla jonkin kepin. Vote katsoi hurjistuneena Melomia ja oli jo vähällä lyödä, kunnes huomasi kuka tunkeilija oli.

- Rauhotu, se oon vaan mä.

- Älä enää koskaan tuu tänne tolla tavalla.

- Mitä sä vauhkoot?

- Muhun ei koske kukaan ilman lupaa.

- Ota nyt iisisti. Mä vaan halusin yllättää sut.

- Mä tiesin koko ajan että sä oot tulossa. Mulla on samuraisoturin vaistot.

- Et varmaan tienny. Äsken sä vaan rouskutit porkkanaa ja luit akkaria.

- Mä olin täysin valmistautunu sun tuloon. Mä kuulin sut jo sadan metrin päästä.

- Just joo.

Vote rauhoittui vähitellen. Se söi porkkanan loppuun vähän äkäisenä, mutta sitten sen katse kirkastui.

- Nyt mä keksin, miten sä voit korjata sun eilisen mokan.

- Minkä mokan?

- Kun se yks jota mä en mainitse sai susta vainun.

- No miten?

- Kato se sai haltuunsa jotain sun omaa.

- Häh? Se poimi maasta mun lakupatukan kääreen. Se laittaa sen roskiin.

- Ihan sama. Se oli kuitenkin sun. Älä luule, että se heittää sen pois. Se tutkii joka ikisen tavaran ja vangitsee jokaisen sielun, josta se saa vainun.

- Ja sä söit jotain taikaporkkanaa, jonka avulla sä oot sille näkymätön?

Vote naurahti ja katsoi Melomia huvittuneena.

- No en tietenkään. Porkkanoilla mä luon mun majan ympärille suojakilven, että tunkeilijat ei pääse tänne. Näkymättömyyteen mä tarttisin Eskilstuunan kultavettä. Mut sitä mä en oo vielä onnistunu saamaan mistään.

- Mut mä pääsin sun majaan ilman että sä huomasit mitään.

- Et päässy. Mä tiesin susta koko ajan. Ja sä et oo tunkeilija.        

Melomi huokasi. Voten kanssa ei kannattanu väitellä. Se ei johtanut mihinkään.

- No miten mä sitten hyvitän mun mokan?

Vote katsoi Melomia vakavana ja sanoi juhlallisesti.

- Melomi Hiljaahiipijä: Jos te suoritatte tehtävänne hyväksytysti, teidät lyödään Votemajorin ritariksi.