Luku 3

Voten pesä oli Melomista aivan mahtava paikka. Vote esitteli kaikki tunnelit, joita pensaikossa oli
ainakin kuusi. Sisään pensaikkoon pääsi kolmesta kohdasta. Yksi sisäänkäynti oli koulun pihalla,
toisesta pääsi suoraan koulun ohi vievälle pyörätielle ja kolmas taas johti koulun viereiselle
hiekkakentälle. Keskellä olevaan majaan mahtui hyvin kaksi lasta makaamaan vierekkäin. Kun siellä
makasi selällään, oksien välistä näkyi sinistä taivasta, mutta toisaalta oksat muodostivat mukavan
suojan niin, että päältä päin ei voinut oikeastaan nähdä majan sisään. Kun Melomi oli oppinut kaikki
reitit, Vote vei hänet taas majaan.

- Tiedät sä kuka on Harry Potterin pahin vihollinen?

- Totta kai, sehän on Vol-

- Shhh!

Vote vei sormen suunsa eteen. Se otti käteensä tikun ja kirjoitti sillä maahan: VOLDEMORT. Sitten se
sotki nopeasti kirjoittamansa. Sitten Vote tuli ihan Melomiin kiinni, katsoi häntä silmiin ja kysyi naama
haudanvakavana.

- Tiedät sä, kuka on mun pahin vihollinen?

- Miten mä sen voisin tietää? Zombitko?

Vote naurahti ja pudisti päätään. Sitten se laittoi taas sormen suunsa eteen ja kirjoitti maahan hitaasti:
M-Ä-H-Ö-N-E-N.

- Mähönen? Melomi ei voinut pysäyttää naurunpyrskähdystä. Vote katsoi Melomia murhaavasti.

- Älä sano sen nimeä, Vote sihahti hampaidensa välistä. Muuten se tulee tänne.

- Kuka on Mähönen?

- ÄLÄ SANO SEN NIMEÄ! Vote ärähti tosissaan vihaisena.

- Anteeksi. Miks sitä ei saa sanoa?

- Se tulee ja tuhoaa kaiken. Sitä vastaan ei voi taistella. Nyt kun sä sanoit sen kaks kertaa, niin mä lyön vetoa, että se tulee kohta.

- Kuka se on?

- Sä näät kyllä sitten. Meidän pitää valmistautua. Tulit sä pyörällä?

- En kun kävelin. Mä asun tuossa aika lähellä.

- Hyvä. Onko sulla pihalla mitään tavaroita. 

- Ei pitäis olla mitään.

- Sit vain odotetaan.

Melomi ja Vote olivat tunnelin suuaukolla, kuitenkin pensaikon suojassa. Oli kulunut jo 20 minuuttia
siitä, kun Melomi oli saanut Voten hermostumaan toden teolla.

- Mitä jos se ei tule?

- Olet sä ihan hölmö? Totta kai se tulee. Sä kutsuit sitä kahdesti.

- Enkä kutsunu. Mä sanoin sen nimen. Miten se muka kuulis sen?

- Ilman mua sä olisit jo vainaa.

- Sä olet ihan seko. Mä en välitä sun typerästä leikistä. Mä saan sanoa mitä mä haluan. Mähönen, Mähönen, MÄHÖNEN!

Vote katsoi järkyttyneenä Melomia. Melomi oli ilmeestä niin yllättynyt, että lopetti lällättämisen hetkeksi.
Samassa koulun nurkan takaa kaarsi pihalle valkoinen pakettiauto. Sen kyljessä luki Kiinteistöhuolto
E. Mähönen. Auto pysähtyi pihan reunaan. Lapset painautuivat matalaksi pensaiden suojaan. Autosta
nousi mies, joka kiersi laiskasti pihan ympäri. Se poimi muutamia roskia ja vei ne pihan roskikseen.
Kiikkujen luota mies löysi enemmän roskia ja puisteli päätään. Mies kävi hakemassa autosta mustan
muovipussin ja keräsi kaikki roskat pussiin. Sitten mies käveli takaisin autolleen ja kaasutti pois. Vote
painoi kasvot käsiinsä ja uikutti hiljaa.

- Mitä sä nyt voliset? Mehän selvittiin.

- Sä et ymmärrä mitään. Tuolla kiikun luona oli sun roskia.

- No ehkä jotain, mutta kaikki roskat ei varmaan ollu mun.

- Silti se sai susta vainun. Me ollaan lirissä.

- Pitäisköhän sun ottaa sun lääkkeet ja sen lisäksi vähän iisimmin?

- Nähdään huomenna samaan aikaan täällä. Mun pitää nyt miettiä kaikessa rauhassa.