Luku 1

Melomi sulki ulko-oven takanaan. Äiti ja isä eivät olleet vastanneet hänen viidenteen kysymykseen
siitä, milloin syödään. Ei väkisin, hän ajatteli. Ei huvita kuolla nälkään sillä välin kun ne miettii sohvan
paikkaa ja etsii sängyn pultteja. Melomi lähti kävelemään pitkin uutta kotikatuaan. Asuinalue näytti
ihan tavalliselta. Omakotitaloja molemmin puolin tietä, josta erkani pienempiä sivukatuja. Pihoissa
trampoliineja, ruohonleikkuri surrasi, mummo pyöräili kauppakassi tangossa roikkuen. Kaipa sitä voi
täälläkin ihminen elää. Jos vain nyt ensihätään jostain löytäisi ruokaa. Mummon perään siis.

Melomi saapui kaupan pihaan. K-Market. Sai luvan kelvata. Kassan takana istui nuori,
hauskannäköinen nainen. Melomi osti lihapiirakan ja pillimehun, ja jatkoi matkaansa piirakkaa
mutustellen. Kaupan takana oli vaaleaksi rapattu kolmikerroksinen kivinen koulu. Tässä minä kai
sitten syksyllä aloitan, tuumi Melomi ja käveli koulun pihaan. Piha oli suuri asvaltoitu kenttä tien ja
koulun välissä. Kiikkuja, kiipeilyteline, pyöräkatokset, ei ristinsielua missään. Melomi istui keinuun ja
katseli pihaa. Pihan takanurkassa oli suuria pensaita, joiden seassa näkyi liikettä. Siellä hiippaili joku.
Kun se huomasi, että piileskely oli turhaa, se vetäisi pensaan alta polkupyörän ja polki sillä pihalle.
Se kiersi pyörällään keinut kolme kertaa. Neljännellä kierroksella se yritti keulia, mutta ei onnistunut,
vaan kaatui rähmälleen Melomin eteen. 

- Et oo sitten aiemmin keulinu?

- Testasin vaan, osaatko sä toimia kriisitilanteessa.

- Missä ihmeen kriisitilanteessa?

- No jos sun pari kaatuu kesken tehtävän, niin sun pitää osata antaa sille ensiapua ja kantaa se evakuointialueelle.

- Ootsä muka mun pari? Mikä sun nimi on?

- Onko sulla kelloo?

- Mä kysyin ekana.

- Mut mun kysymys on tärkeämpi.

- Miten niin?

- Zombit tulee aina auringonlaskun aikaan. Ja silloin meidän on oltava kaukana täältä. Onko sulla sitä kelloo? 

- Nyt on kesä. Aurinko laskee joskus kymmenen jälkeen, ääliö.

- Mut zombit ei tiedä sitä. Ne tulee aina seittemän jälkeen. Kato Jenkeissä on eri aika. Usko mua, mä tiedän.

- No kai se on kohta puoli seitsemän, kun meidän muuttoauto tuli perille puoli kuudelta.

- Selvä. Irtaudutaan!

Se lähti pyöräilemään hirveetä kyytiä asvalttipihan yli. Asvaltin takana oli nurmialue, jonka takana
hiekkakenttä. Ketjut putosi keskellä kenttää ja se joutui taluttamaan. Se katsoi vielä Melomin suuntaan
ja huusi:

- Huominen tehtävä alkaa kaheltatoista. Tuu ajoissa!

Melomi lähti lompsimaan hissukseen kotia kohti. Koulumatka olisi ainakin lyhyempi kuin ennen.